Tervehdys kaikille lukijoilleni! Uudet tuulet puhaltavat elämässäni, mutta yksi on ja pysyy: intohimoni shoppailuun, kenkiin, ruokaan ja käsitöihin on parantumaton sairaus. Tämä blogi käsittelee toki muitakin sydäntäni lähellä olevia aiheita, mutta pääpaino tulee varmasti olemaan mainitsemissani asioissa, sillä vapaa-aikani pyörii vahvasti niiden ympärillä netticasino.com. Tarkoituksena on tulevien kuukausien aikana panostaa blogiin aktiivisesti ja blogini tulee näkymään myös Facebookissa ja Instagramissa. Menkääpä siis joukolla tykkäilemään ja seurailemaan! Kiitos ja kumarrus myös niille, jotka suosittelevat blogiani somessa kavereillensa!

Kerrottakoon tässä kohtaa sen verran itsestäni, että olen 26-vuotias nainen, jonka elämään kuuluu toimistossa vietettyjen tuntien lisäksi mukavaa vapaa-aikaa yksin ja ystävien parissa. Toisinaan viihdyn illat omissa oloissani käsitöitä tehden, joskus kutsun ystäväni kylään ja valmistan illallisen pitkän kaavan kautta. Rakastan myös shoppailua, ja erilaisten ostospaikkojen kiertämisestä ja tutkailemisesta on muodostunut minulle tapa. Erityisenä heikkoutenani ovat kengät ja muistutankin jossain määrin Sinkkuelämää-sarjan Carrieta, sillä kengät valtaavat ison osan vaatehuoneestani. Siinä takuuvarma lähitulevaisuuden postausidea: kurkistus kenkäfriikin komeroon.  Kaikki kengistä kiinnostuneet, pysykää siis linjoilla! Esittelen itseni tarkemmin täällä.

Palkkapäivänä ostoksille ja kahvilaan

Lempipäiväni kuukaudessa on monen shoppailufriikin tavoin tietenkin palkkapäivä. Palkkapäivänä suuntaan useimmiten silmäilemään lempiputiikkieni valikoimia. Voit lukea shoppailuvinkkejäni Tampereelle täällä. suuntaan kauemmaksikin ostoksille, ja saatan viettää viikonlopun Helsingissä tai käydä pyörähtämässä vaikkapa Tukholmassa. Kauemmaksi lähden yleensä ystävien, poikaystäväni tai äitini kanssa. Joskus mukaan tarttuu jotain mieleistä, vaikka yritänkin miettiä ostoksiani myös järkevin perustein. Aina se ei kuitenkaan onnistu, ja mukaan tarttuu mitä kummallisempia heräteostoksia, mutta näistä tapauksista saatte varmasti kuulla lisää myöhemmin. Pyrin kuitenkin kierrättämään, joten hutiostokseni päätyvät aina jonkun muun iloksi.

Pitkän ostospäivän jälkeen rentoudun parhaiten lempikuppilassani cappuccino-kupposen äärellä. Valitsen mieluiten ikkunapaikan, josta seuraan kaupungin elämää. Lämpimän kahvin edessä sade ikkunan takana ei masenna, vaan tuntuu lohdulliselta ja ihanalla tavalla surumieliseltä. Aurinkoisena päivänä kadut täyttyvät ihmisistä ja heidän menoaan on mielenkiintoista seurata. Olen siis luonteeltani myös tarkkailija. Ihmisten, tuotteiden ja niiden välisten suhteiden tarkkailu kuuluukin olennaisena osana shoppailunautintooni. Kyse ei ole missään nimessä pelkästä ostamisesta ja rahankulutuksesta, mutta tästäkin vielä lisää myöhemmin.

Toisinaan saan seuraa ostoksille ystävistäni tai poikaystävästäni. Äitini lähtee myös mielellään seurakseni aina, kun hän on kaupungissa käymässä. Äidin kanssa ostoksilla pääpaino on vaatteissa ja sisustuksessa, sillä kenkäfriikkeydestään huolimatta hän ei ole yhtä omistautunut jalkineshoppailija, kuin allekirjoittanut. Äidin kanssa ostosreissuun kuuluu erottamattomana osana myös lounastaminen hienoissa ravintoloissa, joiden lasku ei onneksi jää minun maksettavakseni! Joka tapauksessa ystäväni ovat jo melko täynnä shoppailuani ja siihen liittyviä anekdootteja, joten on enemmän kuin kaivattua saada tämän blogin kautta uusia juttukumppaneita (ja kenties kohtalotovereita) shoppailukokemuksille!

Herkkulounaista saan inspiraatiota myös tulevia illanviettoja varten. Rakastan nimittäin ystävien kutsumista kotiini ja pitkän kaavan kautta kokkailua. Herkuttelu kuuluu olennaisena osana elämääni: panostan ruoassa mielelläni enemmän laatuun kuin määrään. Rakastan soveltamista ja uuden kokeilemista, aivan kuten isäni, jolta olen saanut inspiraationi ruuanlaittoon. Mutta tästä lisää myöhemmin. Blogissani tulen ehdottomasti jakamaan suosikkireseptejäni ja vinkkaamaan mainioita ravintoloita eri puolella Suomea, joten myös herkuttelijoiden kannattaa pysyä linjoilla!

Mummon opeilla puikot heilumaan

Kun haluan rauhoittua yksin kotona, istun sohvalle ja laitan rentouttavaa musiikkia. Toisinaan saatan myös avata telkkarin, jos joku lempisarjoistani on ohjelmistossa. Olen kuitenkin huono istumaan rauhassa paikallani, sillä käteni kaipaavat aina jotain näplättävää. Minulla on tapana ottaa sohvalle puikot tai virkkuukoukku, jolloin aika kuluu rattoisasti ja rentoudun kunnolla.

Lapsena ja nuorena tarkkailin mielelläni mummoani, joka on sukumme käsityömestari. Hänen ryppyisissä, mutta näppärissä käsissään syntyivät monet huivit, verhot ja päiväpeitot. Mummon opeilla mennään monessa asiassa edelleen. Kun käsityöohjeet ovat täyttä hepreaa, tartun puhelimeen ja rimpautan mummolle. Onneksi on vielä mummo, jolta kysyä neuvoa! Muistakaa te muutkin soittaa mummolle – tai vielä parempaa, mennä käymään, jos se on mahdollista. Mummot ovat kultaakin kalliimpia.

Blogin puolella esittelen varmaan satunnaisesti myös käsitöitäni. En ole mikään huippu tässä hommassa ja harrastan lähinnä virkkuuta ja puikkojen heiluttelua omaan tahtiin kotosalla. Joskus projektit kestävät ikuisuuksia, toisinaan valmista tulee yllättävänkin nopeasti. Jotkut yritelmät jäävät kokonaan kesken.

Käsitöiden edistyminen riippuu niin monesta asiasta – muusta kiireestä elämässä, onnistumisesta, mallin vaikeudesta ja mielentilasta yleensä. Joka tapauksessa käsityöt ovat olennainen osa elämääni. Käsillä tekeminen sekä rentouttaa että antaa mahdollisuuden oman luovuuden toteuttamiseen. On mukavaa antaa mielikuvituksen lentää ja yrittää antaa sille silmukoilla muoto. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Tervetuloa siis tämän blogin kautta tutustumaan minuun, mutta ennen kaikkea intohimoihini: shoppailuun, kenkiin, herkutteluun ja käsitöihin. Kerron vielä myöhemmin lisää itsestäni ja avaan hieman taustaa siitä, miten intohimon kohteeni ovat alun perin livahtaneet elämääni. Jokainen saa päättää itse, onko kyseessä intohimo vai pakkomielle, ja saanko kiittää vai syyttää asiaan osallisia henkilöitä.

Itse kuitenkin koen ammentavani iloa, rentoutta ja luovuutta elämääni kyseisten harrastusten kautta, joten vaaka pysynee vielä toistaiseksi positiivisen puolella, kunhan vain muistaa kuluttaa rahaa kohtuudella.  Oma vaatimaton mielipiteeni on, että nykymaailman meno kaipaa lisää pehmeyttä ja suopeutta. Kaikki alkaa suvaitsevammalla suhtautumisella omaan itseen. Itsensä hemmottelu ja rentoutuminen ovat tärkeitä asioita, joiden meidän tulisi oppia, sillä en vähentävät stressiä ja parantavat elämänlaatua. Hemmottelusta ja rahankäytöstä kerron lisää eri postauksessa.

Muistakaahan rakkaat lukijani, että opettelen vielä bloggaamista, joten otan ilolla palautetta vastaan. Kuulen mielelläni myös ideoita uusiin postauksiin tai ihan vaan muita vinkkejä teiltä lukijoilta esimerkiksi ruoka- tai käsityöohjeisiin liittyen. Voin tehdä toiveistanne myös vaikkapa tuotevertailuja, sillä kokemusta löytyy yllin kyllin. Ollaanhan kuulolla!